Rangaistuksista ja syyntakeettomuuksista

Tuli tässä taas mieleen, että oikeusjärjestelmässämme voisi olla aika iso aukko. Nimittäin syyntakeettomana hoitoon tuomittujen asema.

Jenkkisarjoista helposti tulee se kuva, että syyntakeeton pääse oikeustalosta suoraan kotiin. Omaishoitoon tai jopa täysin vapaaksi omalle jalalle. Meillä homma kuitenkin menee toisin: jos olet syyntakeeton, päädyt lähes poikkeuksetta tahdonvastaiseen hoitoon. Sille ei ole mitään yläaikarajaa, eivätkä tavalliset armahdusprosessit päde siihen samalla tavalla kuin edes elinkautiseen vankeusrangaistukseen. Lisäksi, juuri kukaan ei valvo näitä "hoitoja"/rangaistuksia. Vai oletko itse koskaan lehdistössä nähnyt tästä aiheesta mitään ajankohtaista ja/tai tarkempaa?

Olisi siis kiva nähdä 24/7/365 luottamuksellinen kameraotos jokaisesta maamme hulluna talteenotetusta. Riippumattoman journalistin valitsemaa ja riippumattoman psykin arvioimaa, lähtöaineistona joko vankilapsykiatrinen populaatiomme.

Olen lähestulkoon täysin varma, että jos tällaiseen harjoitukseen lähdettäisiin, yhtäkkiä laitoksistamme vapautuisi suuri määrä rikkinäisiä ihmisiä. Ei siksi, että laitoksissa olisi tarkoituksella tuhottu yksilöitä, tai kidutettu heitä eristyksellä. Vaan siksi että valvonnan puutteessa ja täysin huomaamatta muutenkin on tuhottu yksilöitä, sekä kidutettu heitä eristyksellä.

Omistetut portaat

Helsingin Sanomat uutisoi, että Eduskunta on tiukentamassa kontrolliaan sen portailla tapahtuvista mielenosoituksista.

Tässä nyt vain menee ohi yksi simppeli perusperiaate julkishallinnosta: jos jokin resurssi on tosiasiallisesti julkisvallan hallinnon alaista, sinänsä tulisi olla herttaisen yhdentekevää mikä sen täsmällinen omistusjärjestely on. Kyseiseen resurssiin tulisi joka tapauksessa aina päteä nimenomaan julkishallintoon kohdistuva säätely, eikä tätä periaatetta tulisi voida millään tavalla kiertää hämärtämällä omistussuhteita. Tässä siis mielenosoitusoikeus ei saisi mitenkään muuttua vaikka omistusjärjestely muuttuisikin.

Toki tuollekin oikeudelle on rajansa. Epäilemättä mielenosoitus ei saa esimerkiksi häiritä kansanedustajan oikeutta päästä Eduskuntataloon, edustamaan äänestäjiään, tai varsinkaan uhata niitä vielä paljon fundamentaalisempia perusoikeuksia joita kansanedustajalla myös kansalaisena on. Tärkeimpänä taatusti myös julkisuuden henkilöitä täysin koskeva oikeus ruumiilliseen koskemattomuuteen. Mutta nuo rajoitteethan pätevät nytkin täysin, kun taas tässä yritetään aikaansaada lisärajoitteita omistusoikeudellisella kikkailulla.

Lisäksi tässä sitten helposti vedotaan johonkin epämääräiseen Eduskunnan auktoriteettiasemaan, ja yritetään kerätä kansanedustajille ylimääräisiä oikeuksia yli tavallisen kansalaisen. Moinen on puppua. Meillä kansanedustaja on kansalainen siinä kuin muutkin, ja hänelle kuuluu täsmälleen ne samat oikeudet kuin muillekin. Edustaessaan monia kansalaisia elintärkeässä poliittisessa prosessissa, hänelle on -- ehkä järkiperäisesti, ehkä ei -- annettu hieman laajempi turva noiden oikeuksien toteuttamiseksi kuin muille. Mutta ensi sijassa hän on edelleen yksilö joka vain suorittaa kansan antamaa luottamustointa. Hänen perusoikeutensa eivät ole muuttuneet, vaan niitä vain turvataan hieman tarkemmin, hänen erityisestä, keskeisestä ja muiden vaaleissa myöntämästä asemastaan lähtien.

Niinpä tällaiset uutiset ovat mielestäni hyvin hälyttäviä. Ne vihjaavat, että kansanedustuslaitos yhtäkkiä yrittää kaapata itselleen ylimääräisiä kansalaisoikeuksia, joita muilla ei ole. Esimerkiksi sellaisen, että äänekäs, ei-väkivaltainen mielipiteenosoitus saataisiin siirtää pois kansanedustajan näkyvistä. Näin ensin epämääräisillä omaisuusjärjestelyillä, ja myöhemmin ehkä jopa jollain laillisella erityisoikeudella.

Tällaista on näkynyt aiemmin jo muissa länsimaissa, esimerkiksi kansainvälisten huippukokousten alla väsättyjen, kauas pois siirrettyjen, aidattujen "mielenosoitusalueiden" muodossa. Poissa-silmistä-poissa-mielestä-alueiden, kuten itse haluaisin niitä kutsua. Meilläkin monia suurempia tunteita herättäviä mielenosoituksia on poliisin taholta ohjattu puolinäkymättömille reiteille tai paikoille.

Tällainen ei nähdäkseni kuulu suomalaiseen tapaan, ja olisi uskoakseni ensimmäinen askel tiellä kohti osaaottavan edustuksellisen demokratian rappiota. Yksi muoto korkeimman tason poliittisesta korruptiosta ja valtaapitävien ylimielestä kansaa kohtaan: mitä ihmeen väliä mielenosoitusoikeudella ylipäänsä on, jos sitä rajoitetaan niin pitkälle että se paitsi ei häiritse ketään, ei välttämättä edes tule valtaapitävän tietoon sillä väkipakolla joka mielenosoituksen perusajatukseen kuuluu?!?

On the lost and destroyed Detroit

As a techno and cyberpunk fan, I owe a lot of my education to Detroit. A city which could as well be a warzone. The darkness comes at an immeasurable price in human suffering, decay of civilization, and a continuing economic debacle that locks innocent people in.

The nastiest picture of Detroit I ever saw was one of a bygone public library. Its wall had cracked, to let morning sun shine on vacant shelves, with paper and other detritus lying on the floors, graffiti on the walls -- yet most of the books still lay on the shelves. Nobody really minded the books at all. They weren't even worth stealing, only occasional vandalism, and not much evenso.

That's the worst kind of mockery of civilization and education I've ever seen. Do have the common fucking courtesy to burn the books, if you have to. They did it with Alexandria.

But to disgrace a library without even understanding the value of what was there... That's just banal, trite, and utterly hopeless...

Aatteelliset eivät vain juo teetä

(Jussi K. Niemelän Facebook-postaukseen tuli Kai Johanssonilta sarjakuvaheitto, joka kirvoitti minussa jälleen kunnon liberaalirantin. Enjoy the fall. )

Mulle se on *niin* kaukana teepöytäanarkiasta. Mä en suurinpiirtein uskalla enää katsoa suomalaisia uutisia, edes valikoiden, kun aina verenpaine nousee niin pahasti että pelkää pommittavansa eduskuntatalon ja pari virastoa, vahingossa.

Tää on oikeasti hulluinta ikinä. Liberaalikirjoittajat ovat säädyllisimpien, porvarillisimpien, harmittomimpien mahdollisten arvojen kannattajia. Järkiperäisiä kuin pirut: itsekin luen vähintään viikoittain erinäisiä tieteellisiä artikkeleja ihan "vääriltä aloilta" vain siksi, että on jatkuva epäilys oman yhteiskuntafilosofian inhimillisistä kannatinpylväistä. Ja varsinkin ne libertaarifilosofit joita eniten ihqutan eivät todellakaan halua sotaa tai eripuraa. Päin vastoin kannattavat niin radikaalia vapaata liikkuvuutta että Verkostolta lähtee tukka päästä ja punavihreät eivät tiedä mitä sanoa asiaan. Kun tulee eripuraa, eivät kannata aseellista vallankumousta, vaan miettivät ennemmin miten päästä rauhassa pakoon valtamerelle, tai kuuhun, tai vaikka chydeniuslaisittain Lappiin. Elämään rauhassa, omalla kustannuksella.

Vaan heti kun katson uutisia tai puhun pidemmälti meikäläisen politiikan ja sen ehkä edellyttämän sekessionismin mahdollisuudesta *kenen* vain "normaalin" suomalaisen kanssa, saman tien tulee sellainen umpikuja ettei mitään rajaa. Vaikka *kuinka* yrittäisi tehdä asian helpoksi ja välttää sitä umpikujaa, aina vain ladataan päälle hankalampia ja hankalampia rajoitteita, jopa hypoteettisessa keskustelussa oman politiikkani mahdollisuuksissa. Ihan oikeasti, olen tapellut kovan yksityisanarkismismin puolesta kommentoineen kanssa joskus siitä, saisiko libertaaripoppo pistää kansainväliselle vesialueelle pystyyn vapaan lauttavaltion -- tuloksella että anarkisti avoimesti toivoo jonkin valtion pyyhkäisevän sotilaallisesti lautan pois maailmankartalta, tai vähintään kaikkien valtioiden tekevän kauppasaarron joka näännyttää libit nälkään. Pohjimmiltaan siksi, ettei libien ole sallittavaa tehdä omia asioitaan omassa nurkassaan maailmaa, jollemme me suostu leikkimään muiden kanssa enemmistön säännöin, täysin.

Ihan oikeasti nyt, jos periaate on tuo, kuka silloin on aggressiivinen? Jos libi on valmis juoksemaan viimeiseen helvetinkoloon asti pakoon, omalla kustannuksellaan, järjestelmää jonka katsoo epäoikeutetuksi, välttäen samalla suurin kustannuksin kaikenlaista väkivaltaa, sotaa ja aktiivista konfrontaatiota/politikointia, miten täsmälleen voidaan oikeuttaa aktiivinen väkivalta tai edes aktiivinen eristäminen (mm. kauppasaarto, joka on tunnetusti siviiliväestölle jopa haitallisempaa) libejä kohtaan?

Minusta siis näyttää, että länsimaissa tietty perustavaa laatua oleva moraalinen kompassi on jossain vaiheessa hukattu. Libeillä tuo kompassi on tallella; juuri siksi valistusaate on pohjakaavaltaan niin samannäköinen kuin se on aina ollut. Vaikka uusiin haasteisiin reagoidaankin aatteen sovelluksissa ja reunoilla aktiivisesti: ensimmäisenä me libit ja "taloususkovaiset" sitä globaalia hiiliveroakin kannatimme, aivan aatteen vanhoista periaatteista lähtien. Meillä on ihan tosissaan melko kestävä kuva siitä mitä hyvän valtion ja lain tulisi pohjimmiltaan olla -- ja useimmilla sitten kuva yhteiskunnasta muutenkin, kunhan ensin saataisiin nuo väkivaltaisen säätelyn perusperiaatteet kuntoon.

Ja silti... Saas nähdä koska seuraavan kerran uskallan katsoa uutisia...