Itseäni on perustulon kannattajana jo jonkin aikaa sapettanut se, että keskustelu siitä menee identiteettipolitiikaksi, ei pysy aiheessa, eikä etene järkevään käytännön neuvotteluun jolla voitaisiin saavuttaa aiheesta jonkinlainen konsensus edes niiden välillä jotka teoriassa kannattavat ajatusta. Ajattelinpa sitten, että voisin hahmotella hieman protokollaa jolla tuossa asiassa päästäisiin eteenpäin.
Aivan ensimmäinen asia mielestäni olisi saada aikaan jonkinlainen foorumi ja sille yhteinen aiesopimus siitä mitä tässä nyt ihan minimissäänkin ollaan tavoittelemassa. Minusta tuo minimi on järjestelmä, jossa kansalaispalkka on erotettu kokonaan siitä miten se rahoitetaan, ja se leikkaa tasaisesti perusturvaa niiltä jotka ovat sen varassa, sekä verovähennyksiä (lähtien tulonhankkimisvähennyksen automaatio-osasta) sekä muita tasaisia negatiivisia tukiaisia niiltä jotka ovat nytkin maksavalla puolella. Tuolla tavalla nimittäin on saatavissa aikaan minimiratkaisu, joka ei muuta sen enempää nykyisiä kokonaisrahavirtoja kuin kannustimiakaan. Kenelläkään ei pitäisi olla mitään sellaista vastaan, koska sen ainoa vaikutus on, että asioita nimetään uudelleen. Pelin henki pitäisi olla, että kaikki sitoutuvat kannattamaan ainakin tuota minimiratkaisua jollei mihinkään muuhun myöhemmissä vaiheissa päästä.
Toisekseen, pitäisi uskoakseni hahmottaa mistä se kenkä oikein puristaa kun aihetta on veivattu jo pari vuosikymmentä eikä kansalaispalkkaa vieläkään ole saatu aikaan. Niinpä olisi aiheellista kehittää lista eri osapuolten kipupisteistä ja toisaalta jaetuista näkökulmista, rankata ne järkevästi, ja rakentaa yhteinen suunnitelma sille miten asiasta neuvotellaan. Oma summittainen listani useimmiten jaetuista näkökulmista on seuraavanlainen:
Hankauskohdiksi näkisin ainakin seuraavat:Aivan ensimmäinen asia mielestäni olisi saada aikaan jonkinlainen foorumi ja sille yhteinen aiesopimus siitä mitä tässä nyt ihan minimissäänkin ollaan tavoittelemassa. Minusta tuo minimi on järjestelmä, jossa kansalaispalkka on erotettu kokonaan siitä miten se rahoitetaan, ja se leikkaa tasaisesti perusturvaa niiltä jotka ovat sen varassa, sekä verovähennyksiä (lähtien tulonhankkimisvähennyksen automaatio-osasta) sekä muita tasaisia negatiivisia tukiaisia niiltä jotka ovat nytkin maksavalla puolella. Tuolla tavalla nimittäin on saatavissa aikaan minimiratkaisu, joka ei muuta sen enempää nykyisiä kokonaisrahavirtoja kuin kannustimiakaan. Kenelläkään ei pitäisi olla mitään sellaista vastaan, koska sen ainoa vaikutus on, että asioita nimetään uudelleen. Pelin henki pitäisi olla, että kaikki sitoutuvat kannattamaan ainakin tuota minimiratkaisua jollei mihinkään muuhun myöhemmissä vaiheissa päästä.
Toisekseen, pitäisi uskoakseni hahmottaa mistä se kenkä oikein puristaa kun aihetta on veivattu jo pari vuosikymmentä eikä kansalaispalkkaa vieläkään ole saatu aikaan. Niinpä olisi aiheellista kehittää lista eri osapuolten kipupisteistä ja toisaalta jaetuista näkökulmista, rankata ne järkevästi, ja rakentaa yhteinen suunnitelma sille miten asiasta neuvotellaan. Oma summittainen listani useimmiten jaetuista näkökulmista on seuraavanlainen:
- perustulo vähentäisi byrokratiaa, mikä on hyvä asia
- perustulo vähentäisi kannustinloukkuja, mikä on hyvä asia
- perustulo takaisi minimitoimeentulon myös väliinputoajaryhmille, eli olisi oikeudenmukaista kunhan nykyinen sosiaaliturva otetaan oletetuksi; tämä on hyvä asia
- perustulon vaikutuksista marginaaliveroasteeseen ollaan epätietoisia; tämä on paha asia ja vaatisi selvittelyä, koska se vaikuttaa työnteon kannattavuuteen
- perustulon vaikutuksista alhaisimman tulonluokan työntekijöiden työhalukkuuteen tuloefektien kautta ollaan epätietoisia; tämä on paha asia ja vaatisi selvittelyä
- on ryhmiä joita perustulo myös haittaisi, kuten tukibyrokratiasta elantonsa saavat tai kenties ay-liike; näistä ryhmistä ja heidän isoimmista huolistaan ei ole selvää kuvaa, mikä on paha asia koska se vaikuttaa voimakkaasti perustulon reaaliseen toteutettavuuteen
- tulisiko perustulon korvata nykyisiä tukia vai tulla niiden lisäksi
- jos perustulo korvaa nykyisiä tukia, mitä se korvaa
- jääkö perustulo kunnan, vai valtion, vai molempien rahoitettavaksi
- kuinka pitkälle ja mihin asioihin perustulouudistus tulisi kytkeä; portti tällehän avataan heti kun perustulo korvaa jotakin
- tulisiko perustulon korottaa, vai laskea, ja kenen, perusturvaa; tähän liittyy kysymys siitä kuinka paljon se järjestelmänä maksaisi sekä molemminpuoliset kohdentumat: kuka maksaa ja kuka hyötyy missäkin suhteessa nähden nykytilanteeseen, eli siis kuka kannattaa ja kuka vastustaa
- onko perustulolla, tai pitäisikö/saisiko sillä olla, kvalitatiivisia vaikutuksia työnteolle ja siihen liittyvälle järjestäytymiselle
- voiko perustulo nostaa yhden ja laskea toisen verrannollisen ryhmän perusturvaa, jotta ne voitaisiin saattaa yhden yhtenäisen perustulon alle; tässä tulee mieleen lähinnä toimeentulotuen, kansaneläkkeen, opintotuen ja niiden kaltaisten efektiivisesti viimesijaisten tukien välinen tappelu
- mitkä ovat ne tilanteet joissa tarveharkintaiset lisätuet mahdollisesti edelleenkin ovat välttämättömiä; voidaanko osa nykyisistä tarveharkintaisista tuista lakkauttaa ja tasoittaa kaikille perustulon saajille
Tällöin aiesopimuksessa pitäisi olla ilmaistuna, että asioista neuvotellaan yksi kerrallaan, helpoimmasta alkaen, eikä niitä yritetä kytkeä yhteen. Toisin sanoen, katsotaan vain kuinka pitkälle tuossa helpommasta vaikeampaan kysymykseen menevässä portaikossa yhdessä päästään, ja lopetetaan tältä erää sitten siihen.
Kuten näkyy, tarkoituksenani on kasata äärimmäisen pragmaattista neuvotteluohjelmaa, jossa ensin kupataan perustulosta ajatuksena ne suurimmat hyödyt mitä sillä voi olla, kuten byrokratian ja kannustinloukkujen vähentyminen, antamatta vastustajille syytä vastarintaan kun mikään rahavirroissa tai kannustimissa ei muutu. Ensin sovitaan siitä, että ainakin tämä tulee toteutumaan, joukolla joka myös pystyy ajamaan sen läpi välittämättä muista. Sitten neuvotellaan seuraavasta kohdasta, ratkotaan sen mahdolliset ongelmat, ja jos siitä päästään yksimielisyyteen tehokkaalla joukolla, isketään se kiveen. Homma lopetetaan silloin ja vain silloin kun seuraava porras johtaisi liian suureen erimielisyyteen että asia ei enää olisi ajettavissa läpi.
Sitten paketoidaan homma kunnolla perusteineen, julkaistaan se laajasti, ja toivottavasti saadaan vietyä se uskottavimpana juttuna niin puolueiden, kuin kansalaisjärjestöjen, kuin perustuloaloitteen läpimenosta seuraavien valiokuntakäsittelyidenkin nähtäväksi. Todetaan avoimesti, mitä ongelmia ja toisaalta mahdollisuuksia jäi pöydälle seuraavaa tappelua varten ja kuka ne esitti—jotta poliitikot pääsevät myös erottumaan joukossa—ja tietenkin sekin miten tällaiseen karkeaan konsensukseen lopulta päädyttiin sekä miksi. Sitten pannaan sormet ristiin ja toivotaan että homma tuottaa tulosta.
Epäilen nimittäin, että ilman jotain tällaista selvää marssijärjestystä no braineria nimeltään kansalaispalkka/perustulo/negatiivinen tulovero vatvotaan vielä seuraavat pari vuosikymmentä, vaikka siitä olisi oikeastaan kaikkien mielestä sen jonain toteutuksena kupattavissa irti ainakin pieni ilmainen lounas.
