2013-03-23

Varastoitavaa 4/n: tausta-analyysin hyödyt ja perkeleellisyys

Seuraava kommenttini lähti siitä kun eräässä FB-säikeessä edellinen puhuja kuittasi osaltaan keskustelun sanomalla: "look who's talking". Itse en pidä tätä lainkaan käypänä vasteena.

Aijai, yksi ainakin meikäläisen isoista ärsytyksenkohteista: se kyyninen näkökanta että kaikki puhe on vain moraalisäteilyä, eturyhmäpolitiikkaa yms, ja se joka näkee taustalla vaikuttavat kannustimet/sidokset voi näin ollen olla keskustelun yläpuolella varsinaisesti lisäämättä tai ottamatta siihen kantaa mitenkään.

Minusta tuo ajatusmalli on äärimmäisen vastenmielinen kaikissa muodoissaan, pahimman niistä ehkä ollen standpoint-epistemologia. Se on lähtöisin TV:n ja vastaavan massamedian (vrt. kirjapainotaito) heydaylta, jolloin suuret massat kuvittelivat että "se on totta jos se on painettu/telkkarissa". Silloin oli merkittävä huomio, että vaikka massakommunikaation massiiviset kulut karsivatkin ihan pahimman huuhaan suurilevikkisestä mediasta, silti keskittyneiden eturyhmien ja varakkaiden yksilöidenkin oli mahdollista osallistua keskusteluun, ja edelleen levittää yleisesti haitallista propagandaansa. Eli oli hyvän journalistin ja sivistyneen kansalaisenkin merkki, että ei vain puhuttu asiaa, vaan seurattiin myös motiiveja asian takana.

Tuon ajatuksen hankaluus on ainakin kahtalainen. Ensinkin, se todella voi johtaa sellaiseen kyyniseen maailmankuvaan että kaikki mikä merkitsee on puhujan omakohtainen intressi ja tausta, eikä sillä mitä hän puhuu ole mitään merkitystä. "Kaikki puhe on halpaa puhetta, sisällöstä viis." Tuollainen katkaisee eritoten yhteiskunnallisen keskustelun alkuunsa, ja syöttää eripuraa, niidenkin keskuudessa joille sisältö, totuus ja argumentaatio sinänsä ovat arvoja. Siis, sanotaanko, sivistyneistön.

Ja toisekseen, se on itsessään tavattoman halpaa puhetta, vieläpä kehnoin perustein, yhteiskunnassa jossa noita kynnyksiä julkaisulle ei enää ole, kuten ei ole paljon kynnyksiä taustojen selvittelyllekään, ja jossa kaikilla on jo massiivisen kovakätinen lehmäsuodatin päällä kaiken sen paskapuheen suhteen mitä tuubeissa sitten odotettavasti liikkuu. Minusta tässä on käynyt niin, että aiemmin aivan järkevä ja aliarvostettu kannustinpainotteinen lähdekritiikki on kohotettu sellaiseen arvoon, että se menee helposti yli sen mikä nykymaailmassa olisi olennaisempaa, eli ihan vain argumentin tiedollisen puolen kaivelun, kyvyn erottaa huuhaapuhujat muista niin että tietää mihin tappeluun kannattaa lähteä, kyvyn esittää asiansa uskottavasti ja perustellen, sekä muiden klassisten keskustelun hyveiden.

Tästä hyvänä esimerkkinä se mistä vaahtosin eilen: erään lukiolaisen kirjoitus opintotukimielenosoitusta vastaan. Yksikään edes meikäläisen oikeistoliberaalin kavereista ei tullut ottaneeksi kantaa kirjoituksen sisältöön, eikä varsinkaan sen jälkeen kun verolistoista kävi ilmi että kyseinen kirjoittaja olisi saattanut "syntyä kultalusikka perseessä". Sillä mitä sanottiin ei ollut yhtäkkiä mitään väliä, vain sillä oli että sanoja taatusti ajaa omaa etuaan kun kerta on rikas. Plus tietty sillä että tuossa pääsee tosi (i.e. liian) halvalla osaksi tiedostavaa nettieliittiä, "joka näkee puheen läpi todellisiin vaikuttimiin".

Tuo on kertakaikkisen väärin ja yksiselitteisesti haitallista järkiperäiselle yhteiskunnalliselle keskustelulle, aivan yhtä varmasti kuin se alkuperäinen uskomus kaiken painetun ja broadcastatun totuudellisuuteen oli.