2013-09-04

Liikunnan pahuus

Harvemmat oikeasti tajuavat kuinka kamalaa nykyinen sporttikultti on, ihmiselle joka ei perusta siitä, mutta joka silti kaikin tavoin, koko ajan, vuosi vuodelta hiljaa pakotetaan sen uhriksi. Lienee korkea aika että joku sanoo tuon ääneen.

Liikunta on fyysinen juttu. Siis ruumiillinen. Sun ihan omaan ruumiiseen liittyvä. Suhun itseesi liittyvä juttu. Jo antiikin aikoina asia nähtiin niin, että terveessä mielessä terve ruumis. Eikun sittenkin toisin päin: mens sana in corpore sano. Antiikin ihmisten huomio oli, että terve ruumis tukee voimakkaasti tervettä mieltä.

Minun kapinani on se, että liikuntakultti ryösti aikanaan minulta mahdollisuuden terveeseen ruumiiseen, ja sitä kautta terveeseen mieleen. Ryöstämällä minulta sen toisen puoliskon kuvasta, eli terveen ruumiin terveessä mielessä. Kun sanon noin, se kuulostaa hassulta, mutta ehkäpä se tulee hieman selvemmäksi samastuksen kautta.

Meinaten jos haluat ryöstää ihmiseltä seksuaalisuuden, fyysiksensä osana, mitä teet? Tietenkin raiskaat hänet. Pakotat hänet tuohon muuten kivaan asiaan. Tai vaikkapa panet heroiinineulan väkisin laskimoon, vastustelusta huolimatta. Ehkä molemmat, hieman vaihdellen. Osoitat hänelle väkisin että hallitset jopa hänen hyvää oloaan, etkä vain sitä paljon suoraviivaisempaa pahaansa. Osoitat että olet täydellisimmässä mahdollisessa kontrollissa, ja teet niin toistuvasti.

Sitten tietenkin levität tuon kontrollin hänen lähipiiriinsäkin. Mikäpä muu sitoisi ihmistä, ja varsinkin pientä ihmistä, juuri paremmin kuin hänen sosiaalinen ympäristönsä. Eritoten vaikutusaltisympäristö. Oikeastaan siksi jopa eristät hänet kaikista jotka eivät ole jo hallinnassasi, siis vanhemistaan ja perheestään. Estät häntä hakemasta mistään tukea oli hyvä eli paha olo, teet itsestäsi ainoan tukipylvään, ja kylvät yksilön ympärille sinulle myötämielistä jengiä jotka solvaavat ja viekoittelevat, tarpeen mukaan, niin että tahtosi toteutuu ja yksilö lopulta loputtoman pakon edessä aivopestyy. Niin että hän murtuu, ja tulee Tukholma-oireyhtymäiseksi, ja oppii Rakastamaan Isoveljeä. Täysin riippumatta siitä oletko isoveljenä hyvä vai paha vai mitä, kunhan sinua Rakastetaan ja Palvotaan.

Tuollaisessa ympäristössä tosiaan lopulta väkisin saat sen minkä haluatkin, koska on vain kolmenlaisia ihmisiä: niitä jotka halukkaasti lähtevät mukaan alunperinkin, paljon pienempi joukko niitä jotka murtuvat ja lähtevät mukaan peliin, sekä sitten niitä jotka menevät pysyvästi rikki kun eivät tajunneet omaa hyväänsä ja suostuneet pitämään Raiskaajasedästä.

Itse kuulunen koululiikunnassa tuohon kolmanteen ryhmään. En todellakaan koskaan pystynyt lähtemään siihen täysillä mukaan, enkä murtunut siihen perspanoon, ainakaan ihan heti tai suoraviivaisesti, niinkään että olisin alkanut uudelleen tykätä liikunnasta. Ei, minä murruin ja masennuin ja pitkälti tein lukion alkuvuosieni kovimmin nousevat opintosuoritukset sen jälkimainingeissa että veri ei enää valunut peräpäästä; sen nostattamana, että nyt se kidutusleiri vihdoin oli ohi. Ne ei enää voineet tehdä sitä mulle. Ajatus siitä, että mua ei enää voitu orjuuttaa vaan saatoin olla jopa sen vankileirin sisällä joka on koulu jollain tavalla fyysisesti vapaa oli yläasteelta poispäästessä itselleni varmaan tuhat kertaa vapauttavampi ja akuutimpi ajatus kuin kymppi- tai neljäsluokkalaisen kouluavieroksuvan lopullinen huoahdus.

Koska niille se tuska kuitenkin on vain henkistä, ja sellaisesta voi päästä joskus ehkä vielä ylikin. Mulle se tuska oli viikoittainen, verinen perspano, jota kesti yhdeksän vuotta putkeen. Ton jälkeinen eka kesälomapäivä saatto hyvinkin olla se eka kerta jolloin nukuin yli kaksi vuorokautta putkeen, silkasta psykogeenisesta helpotuksesta.

Mutta tietty, eihän se liikuntakultti koskaan siihen lopu, ja sen suhteen saattaa jopa narrata itseään. Lukiossa yhtäkkiä kasvoin ja aikuistuin ja pyöräilinkin, niin että näytin hyvältä. Niin hyvin olivat minut opettaneet ala-asteelta asti jo, että niin tytöt kuin minä itsekin kiinnitimme huomiota urheiluharrastukseeni aivan erityisenä sosioseksuaalisena meriittinä. Ei sillä että olisin tuosta kummemmin hyötynyt, kun olin jo pilalla; seksuaalisuushan on vain osa ruumiillisuutta, ja tuo jälkimmäinen puoli oli jo raiskattu pois minusta, vihatuksi toiseksi. Niin vain pyöräilin, ja uskottelin itselleni että se oli kivaa, samalla kun aloin tupakoida, ja masennuin taas. Kuten aina aiemminkin olin masentunut ja tylsistynyt. Kun raiskaus oli helpottanut, ja sitten sen jälkeinen helpotuskin jo mennyt, oli aika surra. Ei-niin-yllättäen numeroni laskivat laskemistaan lukion loppua kohti, ja oli suorastaan silkkaa säkää ja opennuolentaa että edes lopulta sain haluamastani matikasta, tärkeimpänä kaikista, sen kymppini.

Kun sitten riistät kasvavalta ihmiseltä hänen ruumiillisuutensa ja sen osana kaiken kyvyn tajuta seksuaalisuuttaan, eihän siitä opiskelijaelämästäkään mitään tule. Siinä yleensä pitää mukana jonkin sortin yhteishenki toisten kanssa, jonka olennaisena osana on osakunta- ja ainejärjestötoiminta. Kaiken sen ollen sosioseksuaalinen juttu. Kun olin jo 10-vuotiaana verta itkien todennut, että nyt se sitten meni vihdoin ohi, ja vielä lukioiässäkin ollut aivan täysin pihalla siitä mitä tarkoittaa kun nätti tyttö pyytää juttelemaan kanssaan koulun pihalla, mitä ihmettä olisin oikein tehnyt missään opiskelijapiirissä? Mitä iloa siinä olisi ollut? En siis käynyt missään, vaan syrjäydyin kotiin, ja menin töihin jotka lopulta keskeyttivät opintoni kirjaimelliesti gradua vaille.

Siinä välissä pääsin ruumiillisesta itseinhostani ja -tajuamattomuudestani irti juuri sen verran että jossain parin kympin puolivälissä pääsin ekaa kertaa pukille. Tai siis oikeastaan yllärinä eräs minulle vinkattu BDSM-piiristä tietävä, hieman vanhempi nainen pani minua ja tuli 12 yhtä monessa tunnissa. Minä en. Se otti vielä yhteenmuuton, käräjäväkivaltaisen eron ja pari vuotta että sen muutaman kertaa tulin normiseksissä, sen yhden tyttöystäväni kanssa. (Hän tietää kuka on.)

Tietysti tuokin aika on jo sitten takana, eikä mitään edessä. Koska mitenkäs se oikein voi kaiken sen viiltelyn ja dokaamisen ja muun oman ruumiin vastaisuuden jälkeen olla muuten kuin että mennään alamäkeen? Josta ei ole mitään toipumista: ei tule vaikka haluaisikin, ei saa niin kivoja tyttöystäviä, ei saa niin kivoja töitä, jossain vaiheessa ei edes halua, eikä sillä edes ole kamalasti väliä. Jossain vaiheessa ylipäänsä millään lakkaa olemasta mitään väliä; mennään vaikkapa siihen että ollaan kerran kahdessa kuukauessa väkisin iloisen näköisenä jotta joku hakkaisi sinut verille, sen ollen ainoa mikä on jäljellä aikaisimmasta lapsellisesta kiihkostasi. Mennään bileistä kotiin joko verinaarmuilla, tai mikä pahempaa, ilman, itkien-viilellen itsensä uneen. Koska sillä ainoalla jutulla joka voi tuottaa sulle mitään hyvää oloa, siis sun ruumiilla, ei ole ollut mitään väliä enää pitkään aikaan, eikä se edes oikein tunnu omalta.

Kaikki jotka on joskus raiskattu kunnolla ja toistuvasti, ja jotka kuuluu raiskauspuolella siihen ehkä-neljännekseen jotka menee rikki, ihan taatusti tietää ton tunteen ja kehityksen. Se on tismalleen sama raiskauksessa kuin liikuntakultissakin: yhteisö antaa luvan ja jopa kannustaa koskemaan suhun ilman lupaa. Se tuottaa ympäristön jossa toi kosketus lähinnä kiihtyy kieltäessä. Se houkuttaa vallan pahimmat puolet sun suhteen. Ja sitten kun vihdoin menet rikki, yhteisö sekä eritoten auktoriteettihahmo syyllistää sua. Kessään muussa ei ole mitään vikaa, vaan sä vaan olet ihan liian herkkä. Sut pitää yhteisöllisesti naureskella kuntoon, ja/tai jos et tule kuntoon, sut pitää eristää epänormaalina.

Ei kuitenkaan ennen kuin sulle on tehty täydellisen selväksi että sun pää on sekasin kun sun kroppa kuitenkin piti siitä. Ei ikinä ennen kuin on tehty selväksi että itsehän tykkäsit siitä kun joskus liikuit. Eikä se koskaan ole paha asia että opitaan aikaisin tai paljon, ei auktoriteetin eikä varsinkaan sen naapurin samanikäisen jampan taholta. Koska sehän ei voi koskaan olla mitään pahaa että naapurinjamppa perspanee "nuorten välisenä kokeiluna", aivan kuten ei ole koskaan pahasta että lapsilauma pakottaa "osansa" kiipeilemään puissa ja tippumaan niistä takaraivolleen. Kaikki tuollainen on vain hauskaa tarinaa, mukatiedottomalta pikkuiältä, jolle liikkamaikka voi taputtaa karvaisia tukholmalaisia käsiään.

Aina vaikkapa karvakätiseen miesinttiin asti, jossa ryvetään ja jossa millään muulla kuin kyseisellä perspanolla ei ole mitään väliä. Aina vaikkapa sinne missä herkistä miehistä tehdään kylmiä poikia, niitä juoksutetaan kunnes jo-persraiskattu kaatuu tajuttomana takaraivolleen ylämäessä, ja sitten Sampo saa vapautuksen kun on laihtunut kahdeksan kiloa kolmessa viikossa ja sen verenpaine on kohonnut nykyiselle hengenvaaralliselle tasolleen. Sinne missä ekaa kertaa tuli unia siitä, onko mun oma aivo osa mun ruumista, ja jäätiin sen ajatuksen kanssa välitilaan univajeen ja siitä seuraavan äärimmäisen aggression/itsehillintävajeen tähden. (Kyllä, oisin ampunut ne kaikki, koska jos mun ruumiilla ei ole mitään väliä, mitä nekään on muuta kuin silpomiskelpoista koiranruokalihaa? Takuuvarmasti ampuisin vieläkin, ja hymyilisin vain; vihollinen ei ole rajan takana, vaan se on lähin pakottaja. Se joka käskee, sopimatta kiltisti ja tasa-arvoisesti.)

Se hassuin juttu tuossa kaikessa tietenkin on, että tuo liikuntakultti ei omalla kohdallani, tai väittäisin jopa että sen neljäsosakaltaiseni kanssa, täytä oikein tehtäväänsä. Kun ihmiseltä riistetään sen fyysisyys tuolla tavalla alusta alkaen, ja sitten vielä tuetaan sitä riistoa, lopputulos on sama kuin elinikäisellä, jatketulla raiskauksella. Se ei tuota terveitä tai hyödyllisiä ihmisiä. Minä en ole terve tai hyödyllinen ihminen ainakaan. Eikä tuo ongelma ole korjattavissa varmaankaan enää ikinä, aivan kuten se ei ole sarjajoukkoveriperseraiskauksen uhrin kohdalla; ei ole mitään sellaista vaihtoehtoa että voisi enää tykätä omasta ruumiistaan tai tehdä sen kanssa mitään sen hyödyllisempää kuin sivuuttaa sen täysin. Koko ihmeen homma vaan on vierasta ja/tai ahdistavaa.

Sitten ryypätään, lojutaan, lihotaan, viillellään, poltetaan, vältellään kaikkea kivaa koska kiva muistuttaa fyysiksestä, vetäydytään yhteisöstä kiusaajana, ei välttämättä välitetä yhteisöstä tai toisista sitä vähää että niillä olisi...mitä? Kidutusvalta? Lopulta päädytään tilaan jossa toiset eivät ole mitään, eikä itse ole mitään, joten mitä sitten?

Kun tuon ymmärtää kerran, ymmärtää myös miksi vedän tässä esiin lopulta natsikortin. Hitlerin. Nimittäin kun NSDAP:in Lopullinen ratkaisu kuitenkin oli aika armollinen ja suoraviivainen: ne vain kaasuttivat huonomman kansanosan hengiltä, nopeasti ja tehokkaasti, ja sitten polttivat ruumiit haudattavaksi. Tuo teko oli ruumiillisessa kauheudessaan aivan maksimissaan puolen tunnin kidutus, ja yleensä vain minuuttien. Natsit eivät joukkotuhossaankaan tarkoituksellisesti kiduttaneet tai raiskanneet ketään, vaan ainakin noin ideologian tasolla yrittivät vain hankkiutua syöpäläisistä eroon mahdollisimman tehokkaasti ja kivuttomasti.

Urheilu- ja terveyskultti sen sijaan on jo alkuvaiheessaan nimenomaisesti ja itsetarkoituksellisesti lapsiin kohdistuva loukkaus, jonka on tarkoituskin jatkua koko ihmisen elinkaaren yli. Sen on tarkoituskin vain pahentua jollet ole hoikka ja seksikäs arjalainen, kunnes olet hoikka ja seksikäs arjalainen, ja pariudut toisen vastaavan kanssa, ja teet lapsia jotka maksavat veroja, tai kunnes murrut ja teet samoin. Jos murrut etkä tee, päädyt salvattuna peräkammarinpojaksi jota ei ole olemassa.

Tuo touhu ei ole edes Kafka tai Hitler, vaan Orwell potenssiin Huxley kertaa Hitler. Se on myös ehkä selvin ja kyseenalaistamattomin oikeuttamisperuste institutionalisoidulle väkivallalle, ruumiillisena-jaettuna itsestäänselvyytenä. Tuo näkyy aivan suoraan niin Venäjän homofobivainovideoista kuin alkavasta olympiapolitiikastakin; se kuinka fyysistä ei ehkä saa hallita leimallisen seksuaalisesti, mutta muuten kyllä saa aina Pyhään Kidutukseen ja Kuolemaan asti.

Epäilemättä tuo on myös suuren, perverssin mielihyvän aihe niille jotka hakeutuvat toteuttamaan kyseistä urheiluideologiaa. Ensi sijassa liikkamaikalle, siis toiselta nimeltään keskitysleirin == koulun vanginvartijalle. Mutta ehkäpä myös liikenneministerille == Eichmann. Kulttuuri ja sen osana liikunta tais olla osa Göbbelsin saraa. Kukahan Putin tässä kuvassa olisi?

Natsisotarikolliset hirtettiin. Itse olen paljon, huomattavamman pitkäaikaisemman ja raaemman ja piittamattomamman kidutuksen uhrina sitä mieltä, että liikuntakultistit eivät ansaitse yhtä armollista kohtaloa. Heille tulee suoda vain armoton kosto, ja jopa mitallisesti katsoen sen tulisi sitten olla korkeintaan nälkäinen koiralauma. Mahdollisesti rovio.

67 comments:

  1. Hähää sinä säälittävä katkera plösö.

    ReplyDelete
  2. Vittu sä Sampo oot säälittävä läski ja luuseri XD

    ReplyDelete
  3. Nyt oli sellasta paskaa että en edes minä pystynyt lukemaan loppuun

    ReplyDelete
  4. Olen ehdottoman täysin vakuuttunut siitä, että tämän tekstin kirjoittajan olisi hänen oman mielenterveyden eheyttämiseksi, hyvä käydä keskustelemassa asioistaan ammattilaisen kanssa.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Ikään kuin en olisi jo käynyt. Siinä vain on se ongelma ettei kukaan tai mikään ammattilainen osaa korjata tätä polttopallotraumaa. Kun se ei kerta ole edes neuvoteltavissa...

      Delete
    2. Eipä sitä polttopallotraumaa siinä tarvi korjata. Pidä mielenterveysongelmas. Korjattavaa on siinä vaiheessa, kun omasta kykenemättömyydestäsi ja vääryydentunnostasi haluat satuttaa jotakuta muuta, joka ei edes liity koko asiaan millään tavalla. Se on sellainen jännä ongelma, josta saattaa päätyä esimerkiksi vankilaan.

      PS. jos vihaat liikuntaa noin paljon, pliis, älä nouse sängystä. Siinähän joutuu käyttämään lihaksia, ettei vaan mokomalla liikunnattomalla pääsis ihan hikikin tulemaan pintaan. Ei siis varmaan kannata. Säästät itseltäsi vaivan ja pystyt todistamaan kaikille muille, miten paljon oikeasti oletkaan liikuntaa vastaan.
      Lisäksi tekisit aika monelle ihmiselle palveluksen.

      Delete
  5. Jos koululiikunta on pilannut sun elämän niin ei oo kyllä ollut kaikki muumit laaksossa alusta alkaenkaan.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Ai? No katotaas. Jos et pärjää siinä, sut pannaan sosiaalisen nokkimisjärjestyksen alapäähän. Sieltä on vaikea nousta, ja sä akuutisti tunnet että noin kävi. Sä tunnet itsesi paskaksi, etkä enää uskalla katsoa muuhun kuin maahan.

      Noin juuri sen kynnyksellä kun pitäis alkaa kasvaa teiniksi. Eli seksuaaliseksikin. Tuosta seuraa ettet saa tyttöystävää jota haluaisit. Sitten katsot tuplasti maahan.

      Kun vihdoin pääset pois tuosta ajattelusta hieman aikuisempana, olet jo jäljessä ikäsopivaa kehitystäsi. Et enää edes tiedä miten tytöille puhutaan tai miten niitä katsotaan. Yhtäkkiä olet jo teininä täysin yksin.

      Ja siitäkös se vasta paraneekin sitten...

      Delete
    2. Edelleen kuulostaa siltä, ettei vaan oo kaikki juoksijat radalla.

      Delete
    3. ''Jos et pärjää siinä, sut pannaan sosiaalisen nokkimisjärjestyksen alapäähän. Sieltä on vaikea nousta, ja sä akuutisti tunnet että noin kävi. ''

      Ei muuten pidä paikkaansa.
      Minä olin lapsena äärimmäisen urheilullinen ja luokan parhaita melkein lajissa kuin lajissa. Aina minut silti valittiin viimeisenä ja muutenkin kerrottiin, että olen paska kaikella tapaa. Se ajatusmaailma kyllä seuraa pitkälle, mutta terve ihminen osaa käsitellä tuon "trauman."

      Nyt 28-vuotiaana ei ole tuosta jäänyt mitään muuta, kuin vieraiden ihmisten kanssa juttelun aloittamisen hankaluus. Kun sen murto-osasekunnin ajattelee, vihaako hän minua jos nyt tervehdin häntä?

      Sinä olet päättänyt jäädä vellomaan omiin paskatunteisiisi, eikä sinulla ole haluakaan päästä niistä eroon - edes terapiassa. Olet päättänyt, että maailma oli sinulle epäreilu ja vellot siinä tunteessa, koska se tunne on sinulle tuttu. Saattaisit jopa ahdistua, jos se tunne otettaisiin sinulta pois.

      Olet itse päättänyt jäädä elämään mielenterveysongelmasi kanssa.

      Delete
  6. Pienet on ollu vastoinkäymiset Sampon elämässä jos koululiikunta on maailman hirvein asia. Toivottavasti elämäsi jatkuu yhtä leppoisana.

    ReplyDelete
  7. Siis mitähän vittua minä juuri luin? Koululiikunta on hyvä ihminen todella kaukana "oikeasta" liikunnasta. Energiajuomaläskit seisovat kädet taskuissaan ja muutama onneton yrittää juosta jonkun pallon perässä.
    Ei sielä ketään pakoteta tekemään mitään, vaikka tunnille onkin osallistuttava. Juoksutestitkin voi kävellä jne.
    Tuohon kirjoittajan mielenterveyspuoleen kannattaisi hakea apua alan ammattilaisilta, ennen kuin oikeasti naksahtaa päässä.

    En itsekään aikanaan koululiikunnasta välittänyt, mutta en silti lähtisi asian kanssa noin sektorille.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Pantiin mut toki inttipyrähdyksenikin kautta liikuntaan. Tetsaamaan. Tipuin ylämäessä suoraan takaraivolleni tajuttomana.

      Paskaa läskiä tietenkin. Mutta ihan turha sanoa ettenkö ois yrittänyt. Harvemmat kuitenkaan juoksee tossa vaiheessa niin pitkälle että aidosti tipahtaa.

      Delete
  8. Moi Sampo!
    Toivottavasti pääset katkeruudestasi eroon. Tuntui surulliselta lukea tekstiäsi, itsekin vihasin koululiikuntaa ja yli-innokkaita liikkaopeja, enhän mä itse voinut sille mitään etten ollut urheilullinen ja tuntui kohtuuttomalta että tuollaista piirrettä arvosteltiin numeroin.
    Nyt melkein 30-vuotiaana oon vihdoin löytänyt liikunnan ilon, kun saa liikkua omilla ehdoillaan. Vihan purkaminen kaikkiin liikunnan harrastajiin on kohtuutonta, pitäiskö meidän kaikkien lopettaa se, että sulle tulis parempi mieli? Usko pois, ei me sitä sun kiusaksi tehdä.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Liikuntaa ei tulisi lopettaa. Mutta kaikki puhuminen siitä tulisi. Kaikki yhteiskunnalliset ajatukset siitä että liikunta on parempi kuin liikkumattomuus pitäisi hiljentää.

      Tai sitten olisi parempi sirottaa kaikki lenkkipolut jalkaväkimiinoilla, sekä jokainen lastentarhan kenttä. Joko-tai, ei mitään välimaastoa.

      Delete
    2. Avoin puhe liikunnasta kiellettäköön ja kaikista liikunnan lukemattomista hyödyistä vaiettakoon. Muutoin antisosiaaliselle Sampolle tulee paha mieli koska Sampo ei tykännyt koululiikunnasta. Nyt hän yhdistää huonot kokemuksensa kaikkeen fyysiseen aktiivisuuteen ja vieläpä seksuaalisuuteen ja sosiaalisuuteenkin. Liikkumisen edistäminen on vaarallista hihhulointia koska syyt. Sampo ei takuulla ole mikään totaaliuhriutuja tai Hitler näine vaatimuksineen eikä ainakaan itse sorru sekoilussaan ideologiseen ajatteluun :DDD

      Delete
    3. Kyllä. Vaiettakoon kaikeasta. Kaikkien liikkujien tulee palaa helvetintulessa. Varsinkin niiden jotka tuon raiskaukseni jälkeen kehtaavat sanoa liikunnasta avoimesti mitään hyvää.

      Delete
  9. Läskin ulinaa. Ota mies itteäs niskasta kiinni äläkä syytä muita.

    Naurettavaa voimafantasiointia.

    ReplyDelete
  10. Semmonen katkera hikky siellä.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kyllä. Sitten sinua laihaa, ja sinun laihoja isovanhempiasi tulisi puukottaa toistuvasti silmään. Kenties hieman ydinjatkeen alapuolelle myös, niin että tuntisitte sen liikkumattomuuden ilon vihdoin.

      Delete
  11. Tämän on oltava vitsi?? Ja ellei ole, niin tokihan tämän Sampon läheiset tietävät tästä pakkohoitosuunnitelmineen, tokihan?

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kaikki läheiseni, ja puolentoista tuhatta kaveriani, ja kaikki Suomen nettipoliisit, tietävät jo. Kiitos paljon avustasi. :/

      Delete
  12. Kiva, että olet jo nuorena keksinyt rakentaa identiteettiäsi sellaiselle polulle minne eivät muut varmasti seuraa, kyllähän sellaisesta saa tyydytystä.

    Hienoa, että olet löytänyt oman juttusi. Pidä siitä kiinni, mutta se ei oikeuta sinua vahingoittamaan muita (edes fantasioissasi).

    Ps. tekstiä on vähän vaikea lukea, kun kirjoitat ~120 riviä tekstiä josta asiasisältöä on 5 riviä. Loppuosa onkin sitten vain huono yritys tuottaa ahdistuneisuutta lukijassa ja todistelua siitä millainen älykkö oletkaan.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Nähtävästi tekstini kuitenkin toimi sen verran että sinulla oli tarve vastata. Se on paremmin kuin useimpien teksti, eikös? ;)

      Delete
  13. Olipa narsistisen itserakas kirjoitus. En edes viitsi kertoa kuinka pythagoraan lause piti minua vankinaan ja kidutti vuosia. Huomattavasti rankempi tarina entä tämä sinun masennus-leikki runoelma. Häpeä. Ja mene judoon.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Pytagoras. Vainiin...

      Musta piti tulla matemaatikko aikanaan. Se pysähtyi kymmenen vuoden Nokia-tappelun jälkeen siihen että mun graduohjaaja oli sovittuna aikana yhtäkkiä jossain ihmeen konferenssissa.

      Mun graduaiheen ollen Gröbnerin kannat. Laskennallisesta algebrallisesta geometriasta. Mä jopa olin etsinyt semmosta kamaa aiheesta josta mun ohjaaja ei olisi voinut koskaan kuulla. Tyyliin kryptopuolelta extended sparse linearizationia -- joka vasta myöhemmin osoitettiin erityistapaukseksi Gröbnerin kannoista.

      Pytagoraan lause, a^2+b^2=c^2 <==> a^2+b^2-c^2==0 on vain yksi pieni erityistapaus siitä mistä mä puhun. Eritoten kun se teoria josta mun piti kirjoittaa graduni itse asiassa yleistyy kaikkiin renkaisiin eikä vain kenttiin... Huoh... :D

      Delete
    2. Algebrallinen geometria tuhosi minun nuoruuteni. 17 vuotta kuvittelin että siinä on jotain hienoa, koska sitä oli huomaamattomasti mutta samalla määrätietoisesti pakkosyötetty minulle. Pakkosyöttäminen alkoi mukamas helpoilla ja hyödyllisillä plus-minus-laskuilla. Ne on osattava jotta elämässä voi pärjätä, niinhän niitä aina perusteltiin. Mutta kun ne oli osattu, pöytään lyötiinkin kerto- ja jakolaskuja. Ja kohta trigonometriaa, joukko-oppia, matriiseja ja irrationaalilukuja. Ja lopuksi kaikki paketoitiin yhteen ahdistavaan pakettiin.

      Koko ajan muistettiin painottaa, miten tämä kaikki on välttämätöntä osata, jotta voi pärjätä elämässä. Jos et osannut, jouduit tukiopetukseen koulun jälkeen sillä aikaa kun muut saivat leikkiä ja rakentaa sosiaalisia verkostoja. Lisäksi osaamattoman paikka osoitettiin huonoilla arvosanoilla ja onnettomimpien kohdalla luokalle jättämisellä. Heidän epäonnistumistaan oikein korostettiin jättämällä heidät nuorempien naurettavaksi ja samalla varoittavaksi esimerkiksi: näin käy teillekin, ellette antaudu matematiikkakultille ja opettele suosiolla määrättyjä asioita.

      Samalla ne jotka osasivat, nostettiin jalustalle. Heidän koetuloksiaan kehuttiin ja heidät ohjaattiin opettamaan tyhmempiä luokkakavereitaan. Heidän kehuttiin olevan muita viisaampia ja pärjäävän paremmin elämässä. Minä menin uskomaan tuohon ja päätin että pidän matematiikasta. Mitä abstraktimpaa, sen parempaa. Luin kaikki kurssit ja menin yliopistoon jotta oppisin ja kelpaisin yhteiskunnalle. Käytin kaiken vapaa-aikani uusien käsitteiden ja laskusääntöjen oppimiseen. Uskottelin että hyödyn myöhemmässä elämässä, jos hahmotan vektorin neliulotteisessa avaruudessa.

      Loppujen lopuksi kun olin viettänyt suurimman osan elämästäni matematiikan alttarille minulle valkeni ettei pyrkimyksistäni ole mitään hyötyä: jostain kammiosta marssitettaisiin aina eteen tietyn osa-alueen paremmin osaava ihminen, joka osoittaisi puutteet omassa osaamisessani ja lyttäisi minun osaamiseni sekä sitä kautta minut kokonaisuudessaan. Samalla tajusin että kaikki elämässäni oli perustunut suureen petokseen: ne luokkakaverit jotka eivät sortuneet palvomaan numeroita, pelasivat jääkiekkoa ja saivat kauneimmat naiset sekä suurimman kuukausipalkan. Osa meni suoraan ammattikouluun ja elättää itsensä sekä hoitajavaimonsa putkimiehen leveällä leivällä. Itse olin kituuttanut opiskelijana, uskotellen itselleni paremman elämän olevan edessä. Lopulta tajusin että ne jotka eivät olleet uskoneet tähän harhaan, olivat koko ajan eläneet sitä parempaa elämää.

      Vietin siis koko nuoruuteni eläen elämää, joka perustui koulumatematiikan huijaukseen. Neljännen asteen yhtälöt, Matlab ja irrationaaliluvut olivatkin täysin turhia. Ainoa mitä ne olivat saaneet aikaan, oli elämäni hukkaaminen.

      Matemaatikot ovat siis jaettavissa kahteen kastiin: hyödyllisiin idiootteihin, jotka eivät vielä ole tajunneet kupletin juonta; sekä sadisteihin jotka nauttivat kun nuori toisensa jälkeen tuhlaa elämänsä lukujen alttarilla uskoen ikiaikaiseen valheeseen. Hyödylliset idiootit lopulta tajuavat pelin hengen, ja kääntyvät sadisteiksi, tai muuttuvat surkeiksi ihmisraunioiksi. Ihmisraunioiksi, joista ei ole hyötyä edes heille itselleen.

      Jokainen joka kehtaa kehua matematiikkaa on siis sadisti. Ei luokkaa Hitler, sillä hän säästi edes arvokkaiksi katsomansa yksilöt. Lähinnä luokkaa Stalin risteytettynä Pol Potin kanssa, jota lapsena hoiti Ted Kaczynski. Liikunnan harrastajille kuvittelemasi rangaistus lienee hyvä alku heidän kohdallaan, muttei läheskään riittävä.

      Delete
    3. Mutta kun algebrallinen geometria ei ole ruumiillista. Eikä sitä pakoteta peräreiästä lähtien, lapsuudesta lähtien, sinulle. Sen voit valita, tai olla valitsematta.

      Toisin kuin sen koululiikuntaraiskauksen.

      Delete
    4. Algebrallinen geometria on pahempaa: Se on henkistä. Se iskee suoraan ihmisen mieleen kulkematta ruumiin kautta. Se mädättää sielun ja sitä kautta tuhoaa myös ruumiin. Mikä pahinta, se ajaa terveet ihmiset tuhoamaan fyysisen ruumiinsa näiden ajauduttua täydellisiksi ihmisraunioiksi.

      Ja se vasta pakollista onkin. Koko kouluiän ensimmäisestä luokasta aina viimeiseen asti. Siinä missä liikunta sentään loppuu jossain vaiheessa lukiota tai amista, matematiikka jatkuu aina vaan. Ja toisin kuin liikunnan takia, matematiikan takia moni on jäänyt luokalle kärsimään ylimääräisen vuoden rangaistusta.

      Matematiikan suhteen ei voi valita. Et pääse edes kotonasi eroon numeroista. Niitä työnnetään kaikkialla eteesi. Kotisohvalla makaamalla voit välttyä liikunnalta, mutta matematiikka muistuttaa itsestään aina tv:n kanavanumeroinnista alkaen.

      Joten älä sinä sadisti valita liikunnasta kun osa meistä on joutunut tosiaan kärsimään sinun ja muiden matemaatikoiden takia.

      Delete
  14. Hmm... Näillä perusteilla kuuluisin varmaan ryhmään kaksi. Hyvä pointti, mie olen itselleni kuitenkin perustellut koululiikunnan kansanterveyttä parantavana tekijänä. Ja täytyy toki muistaa, että melko suuri osa tekee itse tietoisen päätöksen ryhtyä liikkumaan ja siihen hyvänä ponnahduslautana toimii varmasti koululiikunta. Mutta se on totta mitä kirjoitit siitä seksikkään esikivan tyrkyttämisestä, ja se osaltaan tuhoaa nuorten itsetuntoa kuvailemallasi tavalla.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Itse olen tunnettuna libertaarina/liberaalina kova individualisti. En tunnusta sellaista käsitettä kuin "kansanterveys", sen ollen kollektivistista saastaa.

      Delete
    2. Liberaali, joka kuitenkin haluaisi kieltää kaikilta muilta vapauden omaan kehoonsa ja sen käyttöön liikunnallisiin asioihin, tai niistä puhumiseen, jos kyseessä olevat muut niin haluavat. Otetaan tässä huomioon, ettei se, että joku toinen käy salilla ja sen takia käy parempi flaksi kuin kyrvistyneellä Sampolla, todellisuudessa rajoita millään tavalla kenenkään muun elämää. Eli perustelut tähän "liberaaliuteen" ovat edelleen "mut minä en viitsi tehdä mitään oman terveyteni tai (vitun sekon) persoonallisuuteni eteen, joten kukaan muukaan ei saa!!". Kaksinaamaista ja tekopyhää tuo on, ei liberaalia. Idiootti.

      Delete
  15. Koululiikunta = kaikki liikunta? Olet idiootti. Olet väkisin päättänyt pitää ajatuksesta kiinni, että koululiikunta on aiheuttanut kaiken ikävän, mitä sinulle on koskaan tapahtunut. Et ole uskaltanut ottaa vastuuta omista teoista vaan laitat syyn jollekin muulle (koululiikunnalle). Tämän johdosta olet edelleen sekaisin ja tuskainen. Jos nyt vain menisit ammattilaiselle puhumaan näistä sinun harhakuvitelmista, mikä olisi pitänyt selkeästi tehdä jo kun olit hyvin nuori. Sitä paitsi, vaikka sinun koululiikuntakokemukset olisivat olleet hirveät, miten helvetissä muiden liikuntaharrastukset liittyy sinuun, ei vittu mitenkään. Ota se pieni,sekainen pää sieltä perseestä pois niin ajatuksetkin kulkisi paremmin. Ai niin, sinun vertauskuvat on aivan naurettavia! Niillä ei ole mitään tekemistä sinun kokemusten kanssa. Tekstisi olisi voinut tiivistää näin: "Yhyy, koululiikunta oli perseestä!".

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kyllä minä halukkaasti pyöräilinkin aikanaan. Olin sitä kautta nätti sitten lukioiässäni. Ja kun ekaa kertaa asuin yhdessä ekan varsinaisen seksuaalisen tyttöystäväni kanssa, laitoin ruokaa siihen tapaan että molemmat oli terveitä, ja mäkin laihduin takaisin normipainooni. Sille -30kg/a.

      Mistä seurasi toki peroneushermon halvaus/mansikanpoimijanhalvaus. Mutta silti.

      En minä kuvittele että kaikki ongelmani olisivat kiinni jostain koululiikunnasta. Tähän ikään mennessä kovin harvat itse asiassa ovat.

      Vaan kun se ei silti tarkoita että se viha menisi pois. Kun mua on kerran loukattu niin etten voi tehdä mitään päin vastoin, edes haastaa, ja saatiin se saatanan vitonen... Kaikkien liikkujien pitää kuolla ja astua naulaan ja niiden lasten. Tästä ei enää voida millään järkevällä tavalla neuvotella. Mitäs tekivät sen mulle; nyt musta pitäis tuottaa laki joka maksimaalisesti kiduttaa kaikkia jotka uskaltaa edes *mainita* mitään liikunnasta. Ja niiden lapset.

      Delete
    2. Ehkä voisit koittaa purkaa tuon patoutuneen vihan vähän järkevämmällä tavalla ja koittaa päästää siitä irti. Tuntuu, että pidät siitä kynsin ja hampain kiinni, koska se on ollut niin kauan osa sinua. Et osaa olla ilman tuota valtavaa järjetöntä vihaa liikuntaa kohtaan. Se on asia, missä ammattilaiset voisivat auttaa.

      Se nyt vain on sinun kannalta ikävä asia, että liikunta on tutkitusti terveellistä, ja monien mielestä mukavaa, minkä takia monet sitä harrastavat ja siitä myös puhutaan. Liikunta tai siitä puhuminen ei tule häviämään eikä sen pitäisikään, joten sinun kannattaisi kehittää itseäsi ja päästä tuosta vihasta yli. Säästät sillä etenkin itseäsi.

      Liikunta versus liikkumattomuus,lue niitä tutkimuksia niin ymmärtäisit miksi liikunnasta puhutaan ja mitä kaikkea siitä voi hyötyä. Se on sinun valinta aiotko liikkua, mutta turha väittää ettei liikunnasta ole hyötyä/liikunta on pahasta.

      Delete
    3. Yksi hyvä tapa purkaa patouma olisi tapppaa vittu kaikki liikunnalliset ihmiset. Siten ollen, lähes kaikki ihmiset. Saatana.

      Delete
  16. Aikamoista tekstiä. Provohan tämä, mutta vastaan silti vilpittömästi.

    Aika itsetuhoista menoa, minun silmään vaikuttaa siltä että loppujen lopuksi raiskaatkin itse itseäsi. Kannattaa rohkeasti etsiä apua ongelmiisi, aloittaen päästäsi. Psykoterapia varmaan alkuun. Jos ei se niin googleta vaikka reiki, akupunktio, NLP (neuro linguistic programming), hypnoosi, meditaatio tai vaikka ayahuasca. Ekaksi pitää saada sulle terve mieli.

    Ja kun joku päivä heräät ja olet zen-tilassa, voit alkaa miettiä että pitäisikö urheilla. Ihan omaksi iloksi. Että vanhana ukkonakin pärjäisi.

    Ilmeisesti kilpailullinen liikunta on ongelmasi alku, joten välttele sitä. Ryhmäliikunta ei ole kävijöille sosioseksuaalinen tilanne (tai ehkä joillekin on, mutta mitä sitten. Maailmassa ei voi muuttaa muita ihmisiä, mutta itseänsä voi.) vaan ihmiset yhdessä kannustavat toisiaan tekemään parhaansa. Kaikki kilpailee vain itseään vastaan, ei toisiaan. Monilla tavoite on olla parempi kuin eilen.
    Tai voit liikkua myös yksin. Esim pyöräillä. Kun koppa on kunnossa niin fillarointi on hauskaa ja hyvä tapa liikkua. Tai vedät vaikka joogaa kotona youtubesta mallia katsoen. Toista oikeampaa tapaa liikkua, ei ole. Tärkeintä on että pidät siitä mitä teet, tulokset seuraavat säännöllistä harjoittelua. Ja säännöllinen harjoittelu tapahtuu parhaiten sitä kautta että ihminen todella pitää siitä, mitä harrastaa.

    Jos päädyt johonkin hoitoon niin suosittelen kävelyn lisäämistä elämäntyyliin samalla. Aivot saa raitista ilmaa, voit polttaa röökisi ja sielu lepää edes vähän enemmän. Jos et halua kävellä ihmisten joukossa niin kannattaa painua luontoon. Kyllä Suomesta lääniä löytyy.

    Ystävällisin terveisin, parempaa huomista toivottaen, sukujuuriltaan juutalainen.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Tämä ei ole provo, vaan täysin vakaata ajattelua. Vaikka mä olen kirjoittanut tän tekstin kovassa kännissä, mä olen vetannut sen jo monta kertaa myös täysin selvänä; mä olen edelleen täysin sen kannalla. Näin minä miellän tosiaan asiat. Jopa silloin kun olen täysin ultravakaaksi lääkitty, ketiapiineillani (et edes tiedä kuinka vakaa ihminen voi olla niiden kanssa; täysin letter-boxattu tunteissaan).

      Minua ihmetyttää miksi niin moni vain kuvittelee että olen hullu, ja ulkoistaa asian jollekin terapeutille. Koska eiväthän he auta minua tuossa. Eikä tämä homma minusta edes ole mitään terapeuttikamaa. Tämä on vain täysin suoraa, kohtuullisen hyvin kirjoitettua, saatanan-paska-vihaa. Perusinhimillistä sellaista.

      Minulle ongelma ei ole vain "kilpailullinen" liikunta, vaan kaikki ruumiillisuus ylipäänsä. En koe ruumistani osaksi itseäni, enkä ole koskaan kokenut. Mulle mun ruumis on kuin joku tylsä lapio; etäinen vehje jolla tuotetaan vaikutuksia reaalimaailmaan. Samalla kun *minä* elän jossain toiseen suuntaan etäisessä aivossani vain. En "sielukaan" voi olla, kun olen "evankelinen ateisti" jo aikaisesta iästä; mutta jokin sellainen biologinen aivoprosessi kyllä olen, aivoni nurkalla...sikäli kuin *mitään* olen ylipäänsä.

      Delete
    2. Juutalaisuus, ehdottomasti no-prob. Kirjan uskonnoista toi ois musta miltei harmittomin lakiuskonto. Says so liberaalieksegeetin poika. :D

      Delete
    3. Provohan tää juurikin on :D Toisaalta, ihan viihdyttävä sellainen, itse tekstiä en jaksanu lukea ku vähän matkaa mutta näitä kommentteja enemmänkin...
      Tää on sampon harrastus, mikäs siinä, kirjoitteleehan ne muutkin mitä sattuu :) Saahan sitä kirjoittamista harrastaa, eihän tämä ketään vahingoita, ei ainakaan fyysisesti eikä taloudellisesti :D
      Silloinhan se on sampolle vain harmitonta omaa "kivaa"... :)

      Delete
  17. Arvasin, et on feissarimokista tullu vinettäjii.XD mut se oli yllätys et näin vähä hassui läskikommenttei on tullu. :(:(:( XD LOL
    Mut liikunta ja perseraiskaus, ei mitään yhteyttä.hui.

    ReplyDelete
  18. Moi Sampo!
    Ensiksi haluaisin sanoa että jollain tasolla ymmärrän sua, koska ihmiset ovat erilaisia lähtökohdista riippuen. Tajuan että olet äärimmäisen vihainen liikunnalle, koska et yksinkertaisesti halunnut sitä ikinä elämääsi. Mutta silti on ihmeteltävä miten käännät tämän kaikkia ihmisiä vastaan. Olen itse urheilija. Urheilu ja liikunta itseasiassa pelastivat minut alkoholisti-isältä. Et siis pysty ymmärtämään että ihmiset on erilaisia ja on olemassa ihmisiä joille liikunta on todella tärkeää. Käsittämätöntä että mietit mielessäsi toisten kuolemaa ihan kuin elämäsi olisi kaikkien vastuulla. Kaikesta huolimatta voimia sinulle!

    ReplyDelete
  19. Sampo, Sampo, se taisit olla sinä joka murruit, kun muut joustivat tai selvisivät joustamatta.

    ReplyDelete
  20. Ok. Olet säälittävä ihmispaska. Et selvästikään ole kokenut elämässäs MITÄÄN muuta pahaa kuin koululiikunta?! Vittu että mua ottaa pattiin tollaset läskit, jotka valittaa siitä, että pitäis sääliä heitä! Ei jumalauta. Ihan tosissas vertaat liikuntaa raiskaukseen? Miks sua pitäis sääliä? Vittu mikä luuseri. Toivottavasti et ainakaan lisäänny ja noita geenejäs siirrä uuteen ihmiseen.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Se raiskaukseen viittaaminen vaikuttais olevan herättelykeino jolla ihmisen saisi kiinnostumaan ja järkyttymään. Trauma on trauma, jokainen omalla tavallaan aivan yhtä vakava ja aivan yhtä tärkeä.

      Delete
    2. Kiittäsitkö vielä kun tietäsit että tuo Rohkea Sampo on feisbuukissa jakanut kuvaa jostain naula-ansasta minkä o virättäny jonneki lenkkipolulle?

      Delete
    3. No eihän siinä uutisen levittämisessä mitään väärää ole. En mä kannusta väkivaltaan toisia kohtaan. Koitan vaan sanoa että siellä on ihminen jonka trauma on edennyt pahaan vaiheeseen ja ihmiset vaan edesauttaa sitä haukkumalla. Jos kokeilisikin sitä toista keinoa, tukemista? Näyttää että vaikka olisitkin erimieltä niin ymmärrät tuota kärsimystä. Niin ihmisten kuuluisi tehdä. Auttaa ja tukea sitä heikompaa. Niin sä tekisit ystävällesikin. Ja sillä, että alat haukkumaan alottajaa on samalle tasolle laskeutumista. En ymmärrä tätä miksi ihmiset on heti vihaamassa Sampoa, kun sen sijaan voisi osoittaa välittämistä? Lähimmäisen tukemisella saatais toi ongelmakin todennäkösesti hallintaan ja ymmärrystä muutettua jonka kautta väkivaltasia ajatuksia toisia kohtaan olis vähemmän. Tarpeeksi paha trauma ja huono kokemus ihmisistä keiden pitäis ymmärtää ihmisen olevan pulassa johtaa juuri tuohon kanssaihmisten vihaamiseen. Syrjäytymisen ehkäisyä. Jos kävisi niin, että Sampo vaikka toteuttaisi uhkauksensa tai ongelma etenisi vielä pahempaan ja joku kuolisi. Miten ajattelisit omasta käytöksestäsi, kaduttaisiko enemmän se ettet haukkunut Sampoa enemmän vai se ettet yrittänyt auttaa?

      Delete
  21. Harmi kun internetin myötä kaikenmaailman idiootit saavat äänensä kuuluviin. Ei näille sampo syreeneille pitäisi antaa mitään huomiota. Eipä tätä blogia kukaan lukenutkaan ennen tota feissarimokaa.

    ReplyDelete
  22. Mitä vittua minä juuri luin. :D No ei siinä, kyllähä koululiikunta on perseestä, mutta keneltä se on pois jos joku tahtoopi pitää itsensä kunnossa.

    ReplyDelete
  23. Tämä ei ole trollia nähnytkään. Aidosti toivon että kaikki liikkujat astuvat naulaan, ja saavat infektion joka johtaa amputaatioon. Nauraisin rehevästi vierestä jos näkisin noin tapahtuvan.

    Ainiin, ja ne liikkujien lapset. Kyllä. Palakoot hitaasti helvetintulessa, jotteivat levittäisi näitä liikuntageenejä eteenpäin. Tässä aiheessa olen täysin Lopullisen ratkaisun kannalla.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Ymmärrät varmaan että vihaan vastaaminen vihalla ei tee muuta kun syventää kierrettä..?

      Delete
  24. Ymmärrän mitä tarkotat sillä, että lapsesta asti sulla tulisi olla mahdollisuuksien rajoissa oikeus päättää omasta ruumiistasi. Osaksi mahdotonta, koska vanhempasi tekevät päätökset tuossa vaiheessa puolestasi. Jossain kohti on mennyt pieleen, ehkä terpia voisi auttaa sua löytämään sen kohdan. Se voisi auttaa sua hyväksymään asian, jonkä jälkeen voit alkaa muuttamaan sitä. Koska Sampo, vaikka se vaikuttaa synkältä, vielä ei ole myöhäistä. Voit vielä oppia hyväksymään itsesi ja nauttimaan elämästä. Ja muista, että jokaisella ihmisellä on merkitystä ja myös sinä tarvitset sinua <3 Liikunnasta ei tarvitse pitää, mutta siitä voi oppia pitämään jos sen asettaa tavotteeksi. Ja on ihmisiä jotka hyväksyvät sut sellasena kun olet, ainakin minä. Näen sussa kärsivän ihmisen joka kaipaa myötätuntoisia, hymyileviä kasvoja elämääsi. Uskon, että täältä Suomestakin löytyy ihmisiä jotka osaavat samaistua suhun, minä esimerkiksi. Asia josta kärsit ei ehkä ole sama, mutta ymmärrän vähän mitä käyt läpi ja tiedän mitä on kun ei viihdy nahoissaan ja tuntuu ettet sovi joukkoon erilaisuutesi takia. Vertaistukeakin voi olla mahdollista saada, jos sitä kaipaa. Toivon sulle voimia ja paljon mieleisiä asioita elämääsi <3

    ReplyDelete
  25. Ja tässä näyttäis olevan juuri sellanen tilanne mistä Sampo tekstissään puhui. Kun olet erilainen, sun ei ole järkee kirjottaa siitä. Vahvaa tuomitsemista.

    Jokainen vois miettiä sitä mikä heidän tehtävä yhteisössä on. Onko se erottaa erilaiset "normaaleista" vai tukea yhteisön kanssa sitä joka tuntee olevansa erilainen? Ihan järkyttävää lukea kommentteja joissa ei ole yhtään ymmärrystä aloittajaa kohtaan, ei niin minkäänlaista.

    Siellä on elävä ihminen kirjottamassa, uskokaa tai älkää. Jos tällaista on yhteisön tuki, en halua olla osa sitä.

    Hävettää.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Siinä vaiheessa kun joku toivoo toiselle kuolemaa ja kärsimystä, koska ei pidä jostain asiasta, loppuu minulta ymmärrys ja empatia. On yksi asia kertoa omasta tuskasta ja aivan toinen ja väärä toivoa ja toivottaa muille pahaa ja toteuttaa sitä. Ei jatkoon.

      Delete
  26. Kiitos Sampo avoimesta kirjoituksesta. Kirjoitat raadollisen aidosti, ja selkeästi tunteesi ovat voimakkaita.
    Osaat hienosti pukea henkistä tuskaa sanoiksi, ja esittää taidokkaita kielikuvia esimerkkinä tunteen voimakkuudesta.

    Kiitos, että sanot ääneen sen, mistä monet vaikenee. Kiitos, että olet raastavasti totuudenmukainen tunteessasi.

    Toivottavasti moni opetustyötä tekevä lukee tekstisi, ja saisi lisäymmärrystä työhönsä.

    Olet saanut osaksesi vääryyttää. Kuinka upeasti osaatkaan jakaa tuskaasi, ja kertoa eteenpäin, jotta muut voivat ymmärtää, kuinka paljon tuskaa voi aiheuttaa toiselle henkisestikin.

    Kirjoituksesi tulee monen näkyviin, ja moni voi saada apua sen kautta.

    Kiitos, että olet rohkea kaikesta huolimatta. <3

    ReplyDelete
  27. "Tämä ei ole provo, vaan täysin vakaata ajattelua. Vaikka mä olen kirjoittanut tän tekstin kovassa kännissä, mä olen vetannut sen jo monta kertaa myös täysin selvänä; mä olen edelleen täysin sen kannalla. Näin minä miellän tosiaan asiat. Jopa silloin kun olen täysin ultravakaaksi lääkitty, ketiapiineillani (et edes tiedä kuinka vakaa ihminen voi olla niiden kanssa; täysin letter-boxattu tunteissaan).

    Minua ihmetyttää miksi niin moni vain kuvittelee että olen hullu, ja ulkoistaa asian jollekin terapeutille. Koska eiväthän he auta minua tuossa. Eikä tämä homma minusta edes ole mitään terapeuttikamaa. Tämä on vain täysin suoraa, kohtuullisen hyvin kirjoitettua, saatanan-paska-vihaa. Perusinhimillistä sellaista."

    Toivon, että noin katkera ja sairaasti ajatteleva ihminen ei juoksentelisi vapaana. Silloin kun ei käy täysillä, on tietenkin myös olemassa säädökset potilaan hoitamisesta hoitolaitoksessa vastoin potilaan tahtoa. Toivon mukaan ehtisivät vaan ajoissa puuttumaan peliin, ennenkuin viattomat kärsii jonkun pöpipään höpötyksistä. En itsekään liikuntaa rakasta, mutta tietyt liikuntamuodot menevät. Tiedän liikunnan kuitenkin olevan terveellistä, koska näyttöönperustuvaa tutkimusmateriaalia olen lukenut. Mikäli mielestäsi sinun ajattelumaailmasi on terve ja oikeudenmukainen, mielestäni minulla on oikeus polttaa sinut ja muut kirkosta eronneet roviolla. Kyllä mielipiteitä saa ilmaista ja asioista ei ole pakko tykätä, mutta siinä vaiheessa jos uhataan toisten terveyttä ja jumaloidaan toisen satuttamista, niin silloin pitää olla TODELLA sairas etenkin jos et nää itseäsi/ajatusmaailmaasi oikeasti sairaana. Onnea ja voimia hoitoihin sinne! :)

    ReplyDelete
  28. Sanot haluavasi, että muita sattuu. Oletko siis satuttanut/haluaisitko/aiotko satuttaa viattomia siksi, että he pitävät liikunnasta?

    Ikävää, että olet kokenut kauheuksia koululiikunnassa. Enpä itsekään siitä koskaan pitänyt, koska koin sen jossain määrin nöyryyttävänä. Se, mitä sanot siitä, ettet koe ruumistasi omaksesi, voi olla syy liikunnan vihaamiseen, mutta toisaalta liikunta voisi helpottaa tuota ongelmaa. Toivon, että löydät apua tuntemukseesi, koska sinulla on oikeus kokea ruumiisi omaksesi. Lisäksi haluan sanoa, ettei sinun ole pakko harrastaa liikuntaa, jos et halua. Olet yhtä arvokas kuin kukaan muukin, halusit tai et! Ethän kuitenkaan toivo kenellekään pahaa siksi, että kokemuksenne eroavat.

    Hyvää alkanutta kevättä sinulle ja mukavia ajatuksia :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Anteeksi siis olet yhtä arvokas kuin kukaan muukin liikuit tai et!

      Delete
  29. Mä saan varmaan samalla logiikalla tunkea kymmenen naulaa Sampon päästä läpi, kun on sekä koululiikunta- että ärsyttävän epäloogisten ihmisten aiheuttamia traumoja.

    Hei tyyppi, älä kosta syyttömälle.

    ReplyDelete
  30. Hei ootko Sampo joku ärsyttävä läski,joka ei jaksa hakeutua hoitoon? Ja lopeta hengittäminen. Sekin on liikuntaa

    ReplyDelete
  31. Onko sinut oikeasti raiskattu vai oliko se vain vertauskuva ota käytit?

    ReplyDelete
  32. Kyllä nyt on sanottava että ymmärrän Sampon näkökulman. Itelle kun jäi hirveät traumat kanssa ja se joka väittää ettei ketään pakoteta liikkumaan koulussa, ei vissiin ole kokenut sitä kun vaihtoehtona on reksin kanslia ja jälki-istunto + 4 tai muiden kanssa uiminen kun itsellä on saatanan murkkuikä alkanut 12-v ja rinnat ilmestyneet. Ei ole kivaa olla pukkarissa kun muut tuijottaa, puhuu selän takana pahaa ja nauraa sulle kun joudut käyttämään rintaliivejä muiden ollessa täysin lautoja.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kyllä Sampolla on tässä ihan pointti, ja osittain oon samaa mieltä. En kuitenkaan vertaisi koululiikuntaa raiskaukseen tai holokaustiin, se on aika helvetin loukkaavaa raiskattuja ja juutalaisia kohtaan. (Ai niin Sampo, natsit kyllä sekä kidutti että raiskas juutalaisia. Ihan näin btw.)

      Delete